Anna Krogerus

9 hyvää syytä elää

”Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä elää on loistavaa teatteria.” - Matti Saarela / Kielipuolen päiväkirja

9 hyvää syytä elää on tarina nuoresta naisesta, joka on pudonnut yhteiskunnan kelkasta, mitä tulee opintoihin, työelämään ja ihmissuhteisiin. Sitä kutsutaan syrjäytymiseksi. Mutta ei kukaan oikeasti ole syrjässä. Jokainen on oman elämänsä keskipisteessä. Yhteiskunnan vaatimusten viidakossa, menestystä, superuria ja julkisuutta ihannoivassa ajassa, arvokkuutensa voi helposti hukata. 9 hyvää syytä elää kertoo tarinan kadotetun luottamuksen uudelleen löytämisestä. Se on pienten tilanteiden draama, jonka henkilöt ovat ulospäin vähäpätöistä väkeä, mutta sisältä suuria ihmisiä, kukin omalla tavallaan.

”Ella Mettänen tekee Klarana huippuroolin. Alun itseensä sulkautuneesta, sisäänpäin käpertyneestä naisesta kasvaa elämän valoisat puolet löytävä ihminen. Mettänen on liikunnallisesti notkea kuin akrobaatti, ja hänen liikekielestään paljastuu se, että hän on klovnerian taituri. ” - Liisa Talvitie / Apu

Kolmekymppisen Klaran (Ella Mettänen) elämässä monet tavalliset asiat ovat ylivoimaisia: On vaikeaa nielaista, on vaikeaa uskaltaa ovesta ulos, on vaikeaa puhua tuntemattomille, erityisen vaikeaa on sanoa ei. Suuri herkkyys ympäristölle on taakka, mutta myös mahdollisuus. Klara kuulee ja näkee sellaista, mikä monelta muulta menee ohi. Hän kykenee olemaan myötätuntoinen kaikenlaisia eläjiä kohtaan. Mielikuvituksen avulla hän loihtii maailmasta itselleen hiukan ystävällisemmän paikan kuin se ehkä onkaan.

”Tämä henkilögalleria on viittä vaille kliseinen, mutta kuuden näyttelijän kurinalaisesti ja sydämellä esittämänä paljon enemmän kuin valmiiksi pureskeltua stereotypiaa tai karikatyylinäyttely. 9 hyvää syytä elää ei siis ole mikään hahmoshow, vaan on koko ajan lujasti kiinni todellisuudessa. Sen ihmiset ongelmineen ovat tunnistettavia ja kaikkien näytelmän henkilöiden puolelle on helppo asettua. mutta se tapahtuu itsestään, ilman kirjailijan tai ohjaajan kosiskelevia painotuksia, ilman mitään säälikertomien keinotekoista korostusta.” - Rolf Bamberg / Demokraatti

Omaan ensimmäiseen kotiin muuttaessa Klara antautuu uudelle ympäristölleen. Se hetkittäin musertaa hänet, mutta lähiön rosoisesta maisemasta löytyykin kauneutta ja hyvinvointiyhteiskunnan rauniolta armoa.

”Juha Kukkosen sympaattinen rooli Urho-Kaleva-koirana on ehkä paras koskaan näkemäni eläinrooli ja muistuttaa, millainen merkitys lemmikkieläimellä voi ihmisen hyvinvoinnille olla.” - Ilkka Kuosmanen / ESS

Anna Krogerus on kirjoittanut näytelmän, jossa herkän ihmisen ääni pääsee kuuluviin suoritusyhteiskunnan puristuksista. Teos lausuu selkeän vastalauseensa yksilökeskeiselle arvomaailmalle, jossa kaikki on itsestä kiinni. Ihmisyyden pronomini ei ole minä vaan me. Teoksen ohjaa Kaisa-Liisa Logren.

Rooleissa Santtu Karvonen, Juha Kukkonen, Ella Mettänen (vier.), Pihla Penttinen (vier.), Minna Suuronen ja Robin Svartström

”Urho-Kaleva pääsee onneksi Klaran hoivaan alkoholisti-isäntänsä hoteista, Häntä näyttelee rappioalkoholistin hahmon hyvin saavuttava Robin Svartström. Santtu Karvosen yksi rooleista on koskettavasti tulkittu kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava postiljooni-runoilija, Pihla Penttinen on muun muassa Klaran äiti ja naapurintyttö Lumi ja Minna Suuronen töykeä kaupankassa, virolainen Külli Mauk.” - Liisa Talvitie / Apu

Lavastus- ja pukusuunnittelu: Paula Koivunen
Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen
Valo- ja videosuunnittelu: Ville Mäkelä
Koreografi: Kaisa Niemi

Esityksen kesto on noin 2h 20min sisältäen väliajan.

”Nuoren, vaikeasta masennuksesta ja paniikkihäiriöistä kärsivän Klara Harmaan roolin näytellyt Ella Mettänen täytti saamansa tilan ja näytteli herkkyydellä, joka nosti lopulta vedet jopa tällaisen vanhan ukon silmiin. Ja näin kävi juuri niiden taianomaisten sekuntien aikana, kun kaikki liike näyttämöllä pysähtyi hetkeksi ja Mettänen näytti olevan hieman ulkona roolistaan.” - Matti Saarela / Kielipuolen päiväkirja