Seitsemän veljestä

Miehen luonnossa tarvitaan aina murena karmeutta, jotain kanuunan jyrkeydestä, valmiina ampumaan ulos koska niin tarvitaan täällä elämän kamppauskentällä.

– Aleksis Kivi

Aleksis Kivi antoi Seitsemässä veljeksessä ensi kertaa äänen niille, joiden sanottavaan ei aiemmin uskottu ja kuvasi kansan rehellisesti ja kaunistelematta sellaisena kuin sen tunsi.

Keisarivallan Suomen sydämenlyönnit 1800-luvulla vahvistuivat vuosi vuodelta. Kivi takoi kuvauksissaan näkyväksi tavallisen kansan arvon ja kauneuden. Ja tuo kauneus oli osaltaan valmistava tietä vapaudelle, syntyvälle kansakunnalle.

Seikkailunsa alussa Jukolan seitsemän veljestä viittaavat kintaalla kaiken maailman kansakunnille, opeille ja määräyksille. Veljekset tunnistavat voimansa ja uskovat lujasti sen oikeutukseen. Impivaaran korvesta veljekset lähtevät etsimään vapauttaan, sitä mitä heistä siinä vapaudessa voisi tulla. Mutta miten seitsemän lujaa tahtoa taotaan yhdeksi kun vastassa on villi luonto ja koko maailma? Sitä käyvät veljekset Suomenlinnan helteisessä kesässä mittaamaan.

Kari Heiskasen sovitus ja ohjaus on ankarasti Kiven eetosta kunnioittava, riehakkaan kiihkeä ja sydämeen käyvä tulkinta suomalaisen kirjallisuuden rakastetuimmasta teoksesta.