Nätti tyttö, vähän pehmee

Nätti tyttö, vähän pehmee on Venla- ja Lea-palkitun Kati Kaartisen uusi, Ryhmäteatterille kirjoittama kantaesitys.

Se on kupliva kertomus kolmen sukupolven naisista. Vanhin nainen (Kaija Pakarinen) yrittää luoda uusia perinteitä, keskimmäinen (Minna Suuronen) etsii olemassaolon ydintä terapiasta ja nuorin (Emilia Sinisalo) haluaa elää monena ja ilmestyykin kotiin milloin Sherlock Holmesina, milloin Prinsessa Leiana. Uteliaana peilinä näille kipinöiville naisille toimii monikasvoinen mies (Robin Svartström). Tuloksena on originelli kertomus ihmisenä olemisesta, välillä aallon pohjalla, välillä sen harjalla.

Nätti tyttö, vähän pehmee on olemassaoloa pohtiva komedia. Tarinan alla virtaa myytti Suomineidon vahvuudesta. Kovuus ja pehmeys kilpaavat samassa ihmisessä.

Äiti sitte aina huus meitäki ruokapöytään että "sikiöt syömään!" Hän oli sillä tavoin herkkä ihminen.

Nainen 71v

Enhän mä oo sotaa kokenu. Mä oon pullamössösukupuoli. Polvi.

Nainen 44v

Onneks tulee uus aika. Ihminen päivittyy. Ihminen päivitetään.

Nainen 21v

Niin. Kyllä. Mitäs tota, sä aattelet, että mikä sulla on se syy, että miksi sä käyt täällä?

Terapeutti

Rooli on kuin luotu sympaattiselle Robin Svartströmille, joka lempeästi johdattelee katsojat kolmen naissukupolven jokapäiväisiin ristiriitoihin muuntuen itse mieheksi kuin mieheksi.

Suna Vuori, Helsingin Sanomat 8.2.2014

Kati Kaartinen jatkaa siitä mihin Wuolijoki jäi: kuvaa naisten arkea ja psykologisia vaikuttimia 1940-luvulta 2010-luvulle. Ja ennustaa vähän tulevaakin.

Suna Vuori, Helsingin Sanomat 8.2.2014

Kokonaisuus on ehyt ja vahva, satuttava ja hauska.

Tuula Viitaniemi, Penkkitaiteilija -blogi 12.2.2014

Kaartinen kirjoittaa henkilöidensä suuhun vaivatonta ja luontevaa puhetta. Helpon ja kepeän alta kuuluu ajateltu työ, lyhyisiin lauseisiin on ladattu paljon. Katsoja tunnistaa itsensä, perheensä, aikansa, surunsa ja rakkauden kaipuunsa.

Anna Paju, Kansan Uutiset 15.2.2014