Supernaiivi

Nuorella miehellä (Ylermi Rajamaa), jonka tunnemme vain nimellä Supernaiivi, on kaksi ystävää – yksi hyvä ja yksi huono. Lisäksi hänellä on veli, vanhemmat ja opiskelupaikka yliopistossa.

Eräänä päivänä, aivan äkkiarvaamatta ja ilman mitään erityistä syytä, hän menettää kaiken mielenkiintonsa ympäröivää maailmaa ja sen vaatimuksia kohtaan, ja sulkeutuu veljensä asuntoon vakaana päämääränään löytää niin omalle elämälleen kuin koko maailmalle jonkinlainen tarkoitus.

Aikaa projektille on yksi kuukausi.

Vuonna 1996 julkaistu Supernaiivi on norjalaisen kirjailijan ja käsikirjoittajan Erlend Loen yksi tunnetuimmista teoksista.

Supernaiivin päärooli on kuin luotu vilpittömän habituksen omaavalle, myönteisyyttä huokuvalle Ylermi Rajamaalle. Aina mainio Robin Svartström ui katsojien liiveihin päähenkilön kuusivuotiaana kaverina Børrenä.

Suna Vuori / Helsingin Sanomat 11.10.2014

Ai että! Voisi sanoa, että harvoin olen suu messingillä koko näytelmän ajan, mutta näin se vaan on. Hirmuisen, sanoisinko tavattoman sympaattinen on tämä Supernaiivi kyllä.

Talle / Teatterikärpänen 10.10.2014

Jag kan svårligen tänka mig en skådespelare som skulle gestalta den här existentiella krisen bättre än Ylermi Rajamaa. Utan större åthävor låter han oss dela outsiderns blick samtidigt som han med stillsam humor tar fram det sorglustiga i karaktärens eget grubbleri.

Christel Pettersson / Svenska Yle 12.10.2014

Minna Suuronen, jonka taidokkaat nyanssit työssään saavat katsojan ihastelemaan, kuinka helpolta näytteleminen vaikuttaakaan. Suurosessa on jotakin hysteeristä, joka saa katsojan pelkästä näyttelijän läsnäolosta tuntemaan, että kohta jotain tapahtuu.

Jukka Vuorio / Sylvi.fi 13.10.2014

Ohjaaja Tiina Lymi on löytänyt Loen kirjasta sen oleellisimman. Elämänsä tyhjyyteen kesken oravanpyörän heräävä ihminen on yksinäisyydessään avuton. Vaatii mielikuvitusta tuoda näyttämölle tällainen pään sisällä tapahtuvaan yksityisajatteluun nojaava tarina näyttämölle niin, että ei tyydytä monologiaan.

Hannu Hurme, Kansan Uutiset 14.10.2014

Ryhmäteatterin esitys on kaikenlaisen angstisen vaikertamisen vastakohta. Esitys säteilee positiivista energiaa. Lauantain esityksessä virtaa piisasi aina katsomoon ja väristyksiin asti viimeistään siinä vaiheessa, kun kuudessa eri roolissa näytellyt energiapakkaus Anna-Riikka Rajanen ilmestyi näyttämölle.

Matti Saarela / Etelä-Saimaa 14.10.2014

Norjalaisen Erlend Loen menestysromaaniin perustuva, Tiina Lymin dramatisoima ja ohjaama esitys on hauskaa ja elämänmakuista teatteria. Alkuasetelma hukassa olevasta ”Supernaiivista” on puhutteleva ja ajankohtainen. Rajamaa on roolissaan samalla hellyttävä, hauska ja koskettava. Kertojan hahmossaan hän uskoutuu vilpittömästi yleisölle ja näin hänen ja yleisön välille syntyy kiinnostava side. Hahmon selviytymiskertomusta myötäelää.

Martti Mäkelä / Skenet.fi 16.10.2014

Nyt tulee paljon adjektiiveja! Ryhmäteatterin Supernaiivi on nimittäin mainio esitys, hauska, vikkelä, lämpöinen ja viisas. -- Minusta sekä ohjauksesta että näyttelijäntyöstä henki tämän pöhkön ihmislajimme syvä tuntemus. Ja mikä parasta: loppu on onnellinen. Mutta ei imelä.

Tuula Vitaniemi / Penkkitaiteilija -blogi 17.10.2014

Jotenkin tuo kaikki kuulosti niin pelottavan tutulta – kenelläpä ei elämässään olisi ollut sellaista ratkaisevaa ”Vittuun kaikki” -vaihetta, joka on kaiketi jokin aikuistumisen riitti. Ja onhan elämä jatkuvaa epätietoisuutta ja sopeutumista, eikä siihen toisinaan auta mikään muu kuin yksinkertaistaminen (”Katsonpa netistä neljä tuntia putkeen pelkkiä kissavideoita” vrt. Supernaiivista tuttu hakka) tai räpiköivä todellisuuden pakeneminen (”Tilillä on kolme euroa rahaa, mutta nyt on pakko saada kaljaa – katsotaan sitten sen jälkeen, mitä syön koko ensi viikon”).

Pari kaljaa -blogi / 20.10.2014

Även om konceptet livskris låter tragiskt är Supernaiivi mest av allt en rolig och befriande teaterupplevelse som levereras med glimten i ögat. Visst handlar det ganska mycket om att inte vilja växa upp, om längtan efter en försäkran om att allting ska bli bra en gång och om att vilja tro på att världen är en god och meningsfull plats. Det kanske verkar som lite för mycket på en gång, men tack vare pjäsens lekfulla grepp blir det varken för mycket kliché eller för pretentiöst. Det blir snarare precis vad man ibland kan behöva.

Anna von Bonsdorff / NyTid 21.10.2014

Tiina Lymin Ryhmäteatteriin ohjaama esitys kulkee sulavasti ja on yhtä aikaa viihdyttävä ja liikuttava. Hiukset pörrössä maailmantuskaansa poteva nimetön päähenkilö (Ylermi Rajamaa) ja yhteensä pariakymmentä roolia esittävä heiluva muu ensemble (Minna Suuronen, Robin Svartström ja Anna-Riikka Rajanen) saavat aikaan ketterän keitoksen.

Tuomas Rantanen / fifi.voima.fi 23.10.2014

Anna-Riikka Rajanen on hurmaava Lise, tyttö, johon päähenkilö ihastuu. Hän tekee suorastaan kiviätaskussamaisella nerokkuudella roolinvaihdoksen omenpuunhakkaajapojaksi, Kentin tyttöystäväksi, vihaiseksi lähetiksi ja seksikkääksi jätskikauppiaaksi.

Heidi Temmes / Länsi-Savo 11.10.2014

Ylermi Rajamaa on luonteva ja rento Supernaiivi, jonka alleviivailematon komediantaju kannattelee pohdiskeluja.

Soila Lehtonen / Aamulehti 18.10.2014

Rajamaa on nappivalinta rooliin. Hän osaa olla juuri niin rakastettava ja ärsyttävä, tuskainen ja onneton kuin vain nuori mies voi olla.

Riitta Kylänpää / Suomen Kuvalehti 42/2014

Supernaiivi on naurun alla viisas näytelmä. Tiina Lymi on dramatisoinut ja ohjannut vahvan näkemyksen voimin näytelmän Erlend Loen suositusta romaanista. Elämänsä tarkoitusta etsivän nuoren miehen hapuilu on hyvin tuttua ja koskettavaa. Ylermi Rajamaa on liikuttavan uskottava pääroolissaan, ja Robin Svartström valloittaa muun muassa pikkupoikana.

Liisa Talvitie / Apu 42/2014

Pidän siitä, että minut yllätetään. Ja sen Tiina Lymin dramatisoima ja ohjaama Supernaiivi tekee. Epäilin etukäteen, taipuuko Supernaiivin kirjoittajan, norjalaisen Erlend Loen hykerryttävä, täysin kahjo kerrontatapa näyttämölle. Hyvin taipuu. Myös näyttelijätiimi antaa parastaan tehdessään useita huikeita rooleja. Nautittavaa osaamista.

Sari Salonen / Eeva 2014, marraskuu

Yllätyin, miten suuren tunteiden puhurin Erlend Loen kirjasta Supernaiivi näytelmän dramatisoinut ja ohjannut Tiina Lymi sai aikaan. Monessa eri roolissa nähtävät Minna Suuronen ja Robin Svartström ovat huimassa vedossa.

MN / Kotiliesi 2014/23

Suurosen hapsupäisen Einsteinin kainalossa on lohduttavaa levätä, mutta mahtavin hahmoista on Börre, hauska, viisas, ruumiinkieleltään avoin. Robin Svartströmin pikkupoika on läsnäolon aineellistuma.

Marketta Mattila / Teatteri & Tanssi 7/2014

Rajamaa on kuin luotu hiukan hukassa olevaksi perusjätkäksi, joka kyseenalaistaa yleiset konventiot ja arjen velvollisuudet. Robin Svartström puolestaan tekee järjettömän hyvän suorituksen hyppien viiden erilaisen roolin välillä. Loistavin niistä on 6-vuotiaan naapurinpojan Börren tulkinta. Svartström menee täydestä esittäessään hassua, energistä ja fiksua pikkupoikaa, jollainen voisi asua kenen vain omassa naapurissa.

lily.fi / Pikkuseikkoja -blogi